Biodiversiteetin merkitys


Biodiversiteetti on kauhea sana. Sen voi korvata hyvin luonnon monimuotoisuudella. Luonnon monimuotoisuutta voidaan pitää jopa luonnonvaroja tärkeämpänä tekijänä, sillä se ylläpitää meidän ympäristöä ja juuri se mahdollistaa ympäristömme luonnollisen kehityksen. Biodiversiteetin turvaamiseksi Suomessa on olemassa oma toimintaohjelma, joka perustuu Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimukseen samasta asiasta. Siihen kuuluu muun muassa suojeltujen metsien määrän lisääminen sekä niiden laadun ennustaminen, ja lisäksi myös talousmetsien luonnon hoidon kehittäminen.

Miksi Tätä Tehdään?

Talousmetsä on teolliseen käyttöön kasvatettu, niin sanottu keinotekoinen metsä, jonka ekosysteemi ei ole lainkaan samanlainen kuin luonnollisesti kasvaneen metsän ekosysteemi. Meidän luonnollisissa metsissä asustelee paljon lajeja, joille talousmetsä ei sovi elinolosuhteiltaan, ja näiden lajien turvaamiseksi meillä pitää olla näitä suojeltuja luonnollisia metsiä. Niitä onkin reilut kaksi miljoonaa hehtaaria, ja näitä metsiä ei siis saa hakata ollenkaan vaan ne elävät luonnollista elämäänsä. Euroopassa toimii verkosto nimeltään Natura 2000, joka on perustettu turvaamaan koko Euroopan Unionin maiden erilaisten ympäristöjen monimuotoisuutta. Siihen kuuluu metsien lisäksi myös muita luonnollisia alueita, ja Suomen metsät ovat yksi niistä. Verkostossa on otettu huomioon biodiversiteetin kokonaisuus eli siihen kuuluu myös eläin- ja kasvilajeja, jotka ovat joko uhanalaisia tai muuten yhteisön mielestä tärkeitä. Suomen metsiä kuuluu Natura 2000 -verkostoon melkein neljä miljoonaa hehtaaria, tosin ne kuuluivat sitä aikaisemminkin olemassa oleviin suojeluohjelmiin.

Miksi Tätä Tehdään?

Yksi merkittävä talous- ja luonnollisen metsän ero on siellä olevan lahopuun määrä. Lahopuun määrää voidaan kasvattaa myös talousmetsissä luonnonhoidon keinoin, mutta helpompaa on kuitenkin jättää tietty määrä metsiä kasvamaan sellaisinaan. Maassamme esiintyy melkein viisi tuhatta lahopuusta riippuvaa lajia, ja niiden ylläpitäminen ja säilyttäminen on tärkeää: nehän ovat osa luontomme monimuotoisuutta, sillä näistä lajeista riippuu helposti muitakin lajeja. Ja niin, lahopuusta riippuvien lajien määrä on noin viidennes koko Suomen metsien eläinlajeista. Näiden lisäksi meidän metsissä asustelee sellaisiakin lajeja, jotka ovat välillisesti riippuvaisia lahopuusta: he hakevat lahopuusta suojaa ja ravintoa. Tämä koskee enimmäkseen lintuja. Näin ollen lahopuun määrää pidetään erittäin tärkeänä indikaattorina, joka kuvaa metsän monimuotoisuutta. Lahopuusto toimii metsän monimuotoisuuden kuvaajan lisäksi myös osana metsän hiilivarantoa. Tänä päivän metsän hakkuussa huomioidaan tämäkin asia, ja on tyypillistä, että hakkuutyömaan töiden päätyttyä alueella näkyy yksinäisiä säilytettyjä runkoja, joiden määrä on yleensä alle kymmenen puuta hehtaarille. Ne ovat säästöpuita tai kokonaisia säästöpuuryhmiä, jotka on jätetty kasvamaan ja sen jälkeen lahoamaan. Näiden lisäksi hakkaamatta jätetään kuolleita pystypuita, keloja, tuulenkaatoja, ja niitä kaikkia pyritään olemaan vahingoittamatta hakkuutöiden yhteydessä. Tällaisesta toimintamallista on seurannut, että ainakin Etelä-Suomen metsissä lahopuun määrä on lisääntynyt. Pohjois-Suomen metsissä tilanne on hieman outo: siellä on syntynyt enemmän kuollutta pystypuuta, mutta maapuuston määrä väheni. Biodiversiteetistä pidetään hyvää huoltoa. Tavoitteena on se, että meidän eläinkannat pysyisivät samoissa lukemissa kuin aikaisemminkin – eli ennen sitä, kun aloimme hakata metsää teollisuuden tarpeisiin. Myös lajien levinneisyysalueet pyritään pitämään mahdollisimman alkuperäisinä. Tämä koskee eläinten lisäksi myös lintuja ja kasveja, ja EU on laatinut direktiivinsä kaikille näille luokille. Talousmetsätkin pyritään kasvattamaan niin, että niistä tulisi sopiva elinympäristö monelle meidän luonnossa asustelevalle lajille, ja sen lisäksi säilytetään aina myös arvokkaita luontokohteita. Arvokkaissa luontokohteissa asustelee noin puoli uhanalaisia lajejamme, joten asiasta on todellakin pidettävä huolta. Viime vuosina talousmetsien tilanne ja niiden monimuotoisuus on ollut paljon parempaa tasoa kuin aikaisemmin, ja tällä hetkellä syitä olla huolestunut metsiemme biodiversiteetistä ei melkein löydy