KOIVU


Betula eli koivu

Koivut eivät suinkaan ole pelkkiä metsässä kasvavia musta-valkorunkoisia puita. Koivu, kasvitieteelliseltä nimeltään betula, on kasvisuku, johon kuuluu peräti 120 eri puuta ja pensasta. Koivut kasvavat pohjoisen pallopuoliskon laukealla vyöhykkeellä, ja ne ovat kesävihantia eli ne pudottavat lehtensä talvisin. Kaikki koivut ovat tuulipölytteisiä, tästä syystä ne tunnetaankin erityisesti allergiaa aiheuttavina kasveina. Lisäksi koivut ovat yksikotisia, joka tarkoittaa sitä, että sen heteet ja emit sijaitsevat samassa kasviyksilössä, toisin sanoen samassa puussa tai pensaassa. Hede on kukkivan kasvin lehtimäinen osa, emi puolestaan naaraspuolinen siitoslehti, useimmiten varsi- tai runkomainen osa. Eminorkko on hedenorkkoa pienempi ja koivun kukkiessa emit ovat pystyjä. Hedenorkot puolestaan ovat pitkiä ja riippuvia – jokainen varmasti tunnistaa tämän osan esimerkiksi koivupuusta. Syksyisin koivut tiputtavat lenninsiivelliset siemenensä, jotka kulkeutuvat tuulen mukana pitkiäkin matkoja. Koivun lehdet ovat oksilla kierteisesti, ja ne ovat useimmiten ehytreunaisia, toisinaan liuskaisia. Koivujen rungot ja oksat ovat tuohin peitossa, joka on hilseilevä tai kuoriutuva, yleensä valkoinen ja mustaviiruinen, kuori. Suomessa koivut ovat yleisimpiä lehtipuita. Hies- ja raudaskoivut pärjäävät erinomaisesti Suomen kylmässä ilmastossa, ja niitä kasvaa pääsääntöisesti havumetsävyöhykkeellä sekaisin havupuiden kanssa. Lapista löytyvä tunturikoivu on yksinomaan juuri sillä alueella kasvava koivu, ja vaivaiskoivua ei paljoakaan löydy Baltian maiden eteläpuolelta. Raudaskoivu viihtyy suhteellisen kuivassa maaperässä, hieskoivu puolestaan hieman kosteammasta maaperästä. Vaivaiskoivua kasvaa Lapissa joka puolella, mutta Etelä-Suomessa ainoastaan rehevillä turvesoilla.

Koivujen lehteentulo, joka myös merkitsee kasvin kukkimista, on Suomessa selkeä ja helposti tunnistettavissa oleva kevään merkki. Etelä-Euroopassa koivut tulevat lehteen aiemmin kuin Suomessa, joskus jo maalis-huhtikuun taitteessa esimerkiksi Englannissa ja Pohjois-Ranskassa. Pohjois-Saksassa koivut kukkivat huhtikuun alkupuolella, Baltian maissa vasta huhtikuun lopulla. Suomalaisista koivukasveista hies- ja rauduskoivu kasvattaa yleensä ensimmäisenä hiirenkorvat, lounaissuomessa vapun tienoilla. Keski-Suomessa hiirvenkorvat ilmestyvät toukokuun alkupuolella, ja pohjoisessa toukokuun puolessa välissä. Lapin tunturialueella kasvavat tunturikoivut tulevat lehteen aikasintaan kesäkuun puolella.

Koivu ja hyötykäyttö

Koivu ja hyötykäyttö

Koivu on monipuolinen kasvi, joka tunnetaan Suomen kansallispuuna. Suomessa sitä hyödynnetään monella eri alalla sen laajan saatavuuden ansiosta. Koivupuusta valmistetaan muun muassa huonekaluja, työkalujen puuosia, suksia, erinäisiä koriste-esineitä ja -tavaroita sekä jopa ajoneuvoja! Lisäksi koivusta voi tehdä vaatteita hyödyntämällä sen selluloosasta valmistettua vaatekuitua. Teollisuusalalla koivua hyödynnetään vanerin ja selluan valmistuksessa. Rakennuspuuksi koivu ei kuitenkaan sovellu, sillä ulkoilma muuttaa kasvin hohkaiseksi ja koivu lahoaa nopeasti. Arvokkain koivu on raudaskoivun mutaatiot visakoivu ja loimukoivu. Visakoivu on matala ja sen runko pahkainen, loimukoivu puolestaan aaltoileva tai loimuava kuvioltaan. Muissakin Suomen havu- ja lehtipuissa ilmenee loimuavaisuutta.

Vielä 1950–60-luvuilla koivua pidettiin Suomessa vähäarvoisena puulajina. Kuten silloinkin, koivun suurin hyötykäyttö on edelleen polttopuuna. Koivulla on suurempi lämpöarvo tilavuusyksikköä kohti kuin esimerkiksi kuusella tai männyllä, tosin massayksikköä kohti koivun, kuusen ja männyn lämpöarvo on samaa luokkaa. Vasta suunnilleen 1970-luvulla, kun koivusta opittiin kannattavasti keittämään sellua, kasvin arvo nousi. Toki jo 1800-luvulta lähtien koivua käytettiin sahatavaran ja lankarullien valmistukseen. Nykyinen koivun monipuolinen hyödyntäminen on useiden vuosien koivututkimusten tulos. Muun muassa koivun genetiikkaa on tutkittu paljon Suomessa. Tänä päivänä koivua käytetään aina elintarvikealalla saakka – kasvin mahlasta eli sen sisällä virtaavasta maitiaisnesteestä valmistetaan juomia. Koivun mahlalla sanotaan olevan erityisiä terveysvaikutuksia, ja jotkut pitävät sen mausta. Koivun lehden, silmut, kuori, kukat, siemenet sekä hartsi kaikki soveltuvat syötäväksi, ja kasvista eristetty koivusokeri eli ksylitoli on varmasti jokaiselle suomalaiselle tuttu.