Metsätyypit


Monissa maissa metsien luokittelu tehdään niissä kasvavien puulajien mukaisesti. Suomessa on kuitenkin vain muutamia puulajeja, jotka voivat kasvaa hyvinkin monenlaisilla kasvupaikoilla. Suomen puista muun muassa mänty kykenee kasvamaan rehevissä lehdoissa ja lisäksi aivan kaikkein karuimmilla kalliomailla. Tästä syystä puulajeihin perustuva luokittelujärjestelmä ei ole riittävä kuvaamaan Suomessa esimerkiksi metsikön puuntuottokykyä tai ekologisia arvoja.

Suomalaisen metsätyyppijärjestelmän kehitti 1900-luvun alussa professori A. K. Cajander. Metsätyyppijärjestelmässä metsän luokitellaan kenttä- ja pohjakerroksen pintakasvillisuuden mukaan erilaisiksi metsätyypeiksi. Keskeisimmät kasvilajit tässä luokittelussa ovat niin kutsuttava opaskasveja. Suomen metsät jaotellaan lehtoihin ja kangasmetsiin. Valtaosa Suomen metsistä on kangasmetsiä, jotka luokitellaan pintakasvillisuuden mukaan eri ravinteisuutta vastaaviin metsätyyppeihin. Lehdot syntyvät ainoastaan kaikkein suuriravinteisimmille kasvupaikoille.

Karukkokangas

Karukkokangas edustaa jäkälätyyppiä, joka on hyvin harvinainen metsätyyppi, jota tavataan vain karuimmilla hiekkamailla. Ainoa karukkokankaalla tavattava puulaji on mänty, jonka pituuskasvu jää yleensä kymmeneen metriin. Yleisimmillään tätä metsätyyppiä tavataan Hailuodosta Kainuuseen ulottuvalla jäkälävyöhykkeellä. Pohjakerros on tyypillisesti poronjäkälien muodostamaa mattoa, kenttäkerroksessa on kituliaita varpuja ja heiniä.

Kuiva kangas

Kuivat kankaat ovat yleisimpiä hiekkaisilla mailla. Pääpuulajina kuivilla kankailla on mänty, jonka valtapituus tämän metsätyypin alueilla 80-vuotiaana on noin 17 metriä. Kuivan kankaan hyvin harva pensaskerros koostuu lähinnä kitukasvuisista pihlajista ja rauduskoivun vesoista. Kankaan kenttäkerros muodostuu varvuista, joita edustavat alueellisesti kanervat, variksenmarjat ja suopursut soiden laitamilla. Paikoin yleinen on myös sianpuolukka ja kankaiden aukkopaikoilla kasvaa harvakseltaan heinää. Pohjakerroksessa jäkälät ja sammalet ovat yhtä yleisiä.

Kuivahko kangas

Kuivahko kangas on yleisin metsätyyppi vähäravinteisillä moreeni- ja hiekkamailla. Myös kuivahkojen kankaiden pääpuulajina on lähes poikkeuksetta mänty, mutta niissä tavataan myös kuusta ja rauduskoivua. Kuivahkolla kankaalla männyn valtapituus saavuttaa 80 vuoden iässä 21 metriä. Tämä metsätyyppi soveltuu erittäin hyvin männyn kasvattamiseen. Harvan pensaskerroksen muodostavat yleisesti pihlaja ja lehtipuiden vesat. Kenttäkerros muodostuu tyypillisimmillään yhtenäisestä varpukasvillisuudesta, kuten puolukasta. Kenttäkerroksessa esiintyy myös jonkun verran heiniä ja ruohoja. Pohjakerros muodostuu yhtenäisestä sammalpeitteestä. Jäkälää esiintyy kannoilla ja kivien päällä laikuittain.

Tuore kangas

Tuore kangas on ennen kaikkea keskiravinteisten moreeni- ja hietamaiden yleinen metsätyyppi. Pääpuulajina tuoreella kankaalla voi olla mänty, kuusi, raudus- tai hieskoivu tai haapa. Sekapuustona tuoreilla kankailla voi esiintyä harmaaleppää ja esimerkiksi raitaa. Mänty saavuttaa tuoreella kankaalla 80 vuoden iässä keskimäärin 24 metrin valtapituuden, kuusi 21 metrin ja rauduskoivu 24 metrin. Metsätyyppinä se soveltuu kaikkien näiden puulajien kasvattamiseen. Pensaskerroksessa tavallisimmat lajit ovat pihlaja, raita ja harmaaleppä. Kenttäkerros muodostuu tyypillisesti yhtenäisestä mustikanvarpupeitteestä ja pohjakerros on yhtenäistä sammalpeitettä.

Lehtomainen kangas

Lehtomaiset kankaat ovat viljavien moreeni- ja savimaiden metsätyyppi. Lehtomaisten kankaiden pääpuulajina voi olla kuusi, rauduskoivu, mänty tai haapa. Lehtomaisella kankaalla mänty kasvaa 80 vuoden ikään mennessä keskimäärin 25 metrin, kuusi 24 metrin ja rauduskoivu 26 metrin mittaan. Parhaiten lehtomainen kangas sopii kuusen, rauduskoivun ja lehtikuusen kasvattamiseen. Lehtomaisen kankaan pensaskerros on huomattavasti tiheämpi kuin tuoreen kankaan. Yleisimpiä pensaskerroksen lajeja ovat pihlaja, raita, harmaaleppä ja tuomi. Kenttäkerroksessa esiintyy mustikkavarvuston lisäksi myös heiniä ja ruohoja. Valoisilla paikoilla kukkivat kielokasvustot ovat yleisiä. Pohjakerroksen sammalpeite on epäyhtenäinen.

Lehto

Lehdot voidaan jakaa vielä kuiviin, tuoreisiin ja kosteisiin lehtoihin. Lehtojen puusto on monilajinen ja lehdot ovat tyypillisesti monikerroksellisia. Niille on ominaista tiettyjen puu- ja pensaslajien esiintyminen ja lajeiltaan rikas kenttäkerros, jossa kasvaa vaateliaita ruohoja ja heiniä. Lehtoja esiintyy Suomessa lehtokeskusten alueella, missä kallioperä on normaalia ravinteikkaampaa. Lehtojen pohjakerros on aukkoinen. Lehdot ovat luonnon moninaisuudelle merkittävin metsätyyppi, sillä niissä esiintyy enemmän uhanalaisia lajeja kuin muissa metsätyypeissä.