Puutavaran logistiikan logiikka


Logistiikka ja logiikka ovat melkein samanlaisia sanoja ja niiden pitääkin kulkea käsi kädessä. Kuljetuksissa logiikalla on suuri merkitys, ja epäloogisilla toimenpiteillä rahaa menee hukkaan – ja niin menee hukkaan aikaakin. Meidän mantereella on paljon luonnon resursseja, joita kuljetetaan suunnasta toiseen, ja välillä ihmettelen, mitä ihmiset oikein ajattelevat?

Venäläistä Ajattelua

Muistan, kun lapsuudessa ajelin polkupyörällä Lappeenrannan Lauritsalassa ja joka kerta tuijotin rautatiellä hitaasti kulkevia junia. Juniin oli piirretty outoja kirjaimia, joista myöhemmin sain tietää, että ne kuuluvat kyrillisiin aakkosiin. Joka vaunu oli täynnä puutavaraa, ja varmaan sama maisema vallitsee Lauritsalassa tänäkin päivänä. Vieressä sijaitsee paperitehdas. Puutavara saapui Venäjältä, minkä jälkeen sitä työstettiin Suomessa ja saatiin siitä paperia ja vaikka mitä muuta puusta tehtyä tavaraa. Merkittävä prosentti tuotetusta paperista myytiin takaisin Venäjälle valmiina tuotteena. Venäjällä pidetään suomalaisten tuottamaa tavaraa aina laadukkaana, ja meille se on aina ollut kätevää. Ihmettelen kuitenkin logiikkaa: minkä takia pitäisi kuljettaa metsää ulkomaille ja ostaa se takaisin valmiina tuotteena? Onko Venäjällä omia paperitehtaita? Eihän metsän kuljetus suuntaan ja toiseen ole ympäristöystävällistä eikä kannattavaa, joten miksi sitä tehdään? Vastausta en ole löytänyt vieläkään.

Kylmän Siperian laajoja metsätiloja on vuokrattu Kiinalle tuhansien hehtaarien verran ja useammaksi kymmeneksi vuodeksi. Missä piilee tällaisen käyttäytymisen logiikka? Kiinaan siirtyy ainakin puolet hakatusta metsästä, ja puu lähtee sinne työstämättömänä: Kiinassa on jo olemassa laki, joka kieltää työstetyn puutavaran tuonnin maahan. Laki hyväksyttiin Venäjän kanssa solmitun vuokrasopimuksen jälkeen. Kiinasta palaa Venäjälle halvalla työllä tehtyjä puuleluja, huonekaluja ja vaikka mitä muuta. Kuvitteleeko naapurimaamme, että sen metsävarat ovat loputtomat ja uusiutuvat jotenkin itsestään, vai mitä? En ymmärrä.

Siellä Ja Meillä

Kun jonnekin viedään puutavaraa luonnollisista syistä, se on ihan hyvä asia. Totta kai pitää toimittaa puutavaraa sinne, missä sitä ei kasva ollenkaan, mutta onko tervettä ajattelua, kun omia resursseja ei yksinkertaisesti osata käyttää? Tältä vaikuttaa Venäjän tilanne omasta mielestäni. En ole varma, johtuuko se kansan laiskuudesta vai maassa vallitsevasta korruptiosta, mutta olisin iloinen, jos sielläkin jotain muuttuisi ja Venäjä oppisi säästämään luontoaan ottamalla mallia vaikka meistä. Minua ei kovin kiinnosta Venäjän taloudellinen tilanne, mutta elämme samalla maapallolla kaikki, ja edestakaiset puutavaran kuljetukset lisäävät päästöjä – puhumattakaan siitä, että Venäjä tuhoaa metsiään tietoisesti ilmastonmuutosta ajattelematta.

Siellä Ja Meillä

Vastapainona toimii edellä jo mainittu paperitehdas ja sen kaltaiset isot pohjoismaiset tehtaat, jotka tekevät töitä puutavaran kanssa. Näillä tehtailla selvitetään aina metsän alkuperä ja huolehditaan siitä, että ostettava raaka-aine on aina laillisesti saatua. Joka tehtaalla on lukuisten laatujärjestelmien lisäksi olemassa ympäristövaikutusten seurantajärjestelmä, ja tehtaan insinöörien jokapäiväiseen työhön kuuluu myös tehtaan aiheuttamien ympäristöhaittojen laskeminen sekä pyrkiminen niiden minimointiin.

Rakentamisessa

Metsiä tuhoutuu Euroopassa ja muillakin mantereilla myös siten, että metsän tilalle päätetään rakentaa uusi kortteli tai kylä. Joissakin maissa joka puu on rekisteröity eikä puita saa hakata pois rakentamisen tieltä, mutta yllättävän monessa paikassa hakataan pois kokonaisia hehtaareja metsää päästäkseen rakentamaan metsän tilalle asuinkerrostaloja. Seurauksena on puuttomia pihoja, joissa kasvaa parhaassa tapauksessa nurmikko ja pari pensasta. Siinä mielessä moni maa voisi ottaa mallia Suomesta, missä rakennuslupakuviin kuuluu usein suojeltavia puita muissa papereissa selitetään, miten olemassa olevaa ympäristöä tulisi käsitellä rakennustöiden aikana. Haasteellista, mutta sen arvoista toimintaa…