Hamppukuitu


Hamppu tunnetaan paremmin latinankielistä nimitystään (cannabis sativa) muistuttavana kannabiksena. Etenkin nykypäivänä, hamppu on yksi maailman kiistellyimmästä kasveista sen päihdekäytössä käytettyjen lajikkeiden ansiosta.

Muutamat maat ja Yhdysvaltojen osavaltiot ovat hiljattain laillistaneet kannabiksen päihdekäytön, useammat maat pohtivat kyseisen kasvin laillistamista sekä monissa paikoissa hampun lääkinnällinen käyttö on jo ollutkin sallittua. Ei siis ole mikään ihme, että ihmiset helposti luonnehtii hampun kasviksi, joka päihdyttää – tiedostamatta, että sitä on jo kautta aikojen käytetty hyötykasvina. On yllättävää huomata, että jokapäiväisessä käytössä olevassa tuotteessa saattaa olla hamppua, tai jokin saattaa olla valmistettu hamppukuidusta. Hyötykäytössä olevaa hamppua yleensä kutsutaan lajikkeen mukaan kuituhampuksi/hamppukuiduksi tai öljyhampuksi. Näin vältytään väärinymmärryksiltä, sillä sekä kuitu- että öljyhampussa on hyvin vähäinen määrä päihdyttäviä ainesosia (kannabinoideja). Päihdehampussa puolestaan tulisi olla korkea määrä kannabinoideja, jotta kuivattamisen jälkeinen tuote olisi mahdollisimman päihdyttävä. Mitä enemmän kannabinoideja lajikkeessa on sitä suurempi päihdyttävä vaikutus sillä on. Näin ollen, hyötyhamppua ja päihdetarkoitukseen tarkoitettua kannabista yhdistää lähinnä vain ulkonäkö, vaikka kasvi onkin sama.

Hampun hyötykäytön historia

Ensimmäinen hamppukuidun hyödyntäminen voidaan jäljittää Kiinaan, noin 7000-8000 eaa. Silloin kasvia käytettiin sekä lääkekasvina että kuitukäyttöön. Kiina on muutenkin tunnettu luonnonlääkkeitä hyödyntävänä maana, joten ei liene yllättävää, että myös hamppu oli ollut jo tuhansia vuosia lääkekäytössä. Keski-Aasiassa ruvettiin viljelemään kuitukasveja, joista kudottiin kankaita. Vasta useampi vuosituhat myöhemmin, kiinalaiset alkoivat kokeilemaan kuituhamppua muuhunkin käyttöön kuin pelkästään kankaisiin. Noin sata vuotta eaa. valmistettiin kääreäpaperia hamppukuidusta, ja vuonna 105 siitä tehtiin kirjoituspaperia. Näihin aikoihin Kiina hyödynsi muitakin kasveja paperin valmistuksessa. Muun muassa mulperipensaasta, kiinanruohosta ja pellavasti valmistettiin kirjoitusmateriaalia. Edellä mainituista kasveista käytettiin myös lumput. Kiinan ja Mongolian aluella sijaitsevasta Gobista on löydetty hampusta valmistettua paperia, joiden päiväykset osoittavat niiden olevan vuodelta 265-334. Hamppupaperi on ohutta mutta todella kestävää. Kiinalaiset olivat peräti 600 vuotta ainoa kansa, joka osasi valmistaa hamppukuidusta paperia. Vuonna 751, kun arabilaiset voittivat kiinan armeijan Talasin taistelussa, hamppupaperin valmistus levisi laajemmin Keski-Aasiaan, sillä sotavankien joukossa oli paperintekijöitä. Pian Uzbekistanin Samarkandista tuli paperin maailmankaupan keskus.

Hampun hyötykäytön historia

Hampun hyötykäyttö Euroopassa

Hampun hyötykäyttö Euroopassa

Hampun viljelys saapui ensimmäisenä pohjoiseen Eurooppaan ja vasta myöhemmin keski- ja etelä-Eurooppaan. Jo noin 4800 eaa. löytyy merkkejä hampunviljelyksestä, mutta vasta 1500 eaa. tienoilla hyötyhamppu rupesi yleistymään ympäri Eurooppaa. 400-luvulla antiikin kreikan Herodotos käski maanviljelijöitä kasvattaa hamppua sen huumavan vaikutuksen sekä kuitujen takia. Myöhemmin Roomalaiset vei hampun viljelyn pidemmälle ympäri Eurooppaa. Vaikka Egyptissä ja Kaksoisvirranmaassa oltiin jo aiemmin rakennettu purjelaivoja, hampusta ruvettiin valmistamaan purjekangasta, joka soveltui erinomaisesti purkelaivojen materiaalina sen kestävyytensä ansiosta. Kankaan laadun tuli olla taattua, sillä yhden purjeen kutominen saattoi kestää useita vuosia. Kaarle Suuri kehitti 800-luvulla lain, joka kehoitti hampun viljelyyn. Kuituhampun käyttö jälleen levisi, ja sitä käytettiin purjeiden lisäksi köysiin, vaatteisiin ja kalaverkkoihin, sillä se kestää kosteutta erinomaisen hyvin.

Suomessa hamppu on yksi vanhimpia viljelykasveja, ja se on todennäköisesti rantautunut tattarin (tatarkasvi) ja saviastioiden valmistustaitoisten mukana. Hampun keruu on aluksi ollut keräily- ja metsästystoimintaa – kuten nykyinen sieni- ja marjastuskulttuuri – jonka jälkeen on ryhdytty pienimuotoiseen viljelemiseen. Kun perehtyy Suomen maanviljelyn historiaan huomaa, että monin paikoin hampun viljely on ollut maanviljelyn vakiintumisen alku ja juuri. Esimerkiksi Lappeenrannan Kauskilassa hamppua viljeltiin jo 400-luvulta eaa. Lähtien, jonka jälkeen ryhdyttiin viljelemään viljaa noin ajanlaskun aikoihin.