Käsitellään metsiä norjalaisten tapaan


Norja on aina saanut minut ihmettelemään sen maisemia. Vaikka pinta-alaltaan se on aika pieni maa moneen muuhun verrattuna, mutta sen maisemien monipuolisuus saa jokaisen kulkemaan suu auki: pohjoisessa ollaan keskellä tyhjää, kun taas maan eteläosa on täynnä puhtaita vesistöjä, vesiputouksia, kallioita ja reheviä metsiä.

Olen käynyt monessa muussakin maassa ja kiinnostuin, onkohan tilanne niin, että valtion rooli on merkittävä maan luonnon ulkonäön tekijä vai riippuuko kaikki vain siitä, missä valtio sijaitsee ja mitä luonnon resursseja sillä on käytössään? Olen tutustunut moneen artikkeliin, tutkimukseen ja ihmisten kokemuksiin, ja täältä tulee nyt tietoa norjalaisista metsistä.

Mennään Faktoilla

Metsät peittävät noin 37 prosenttia koko Norjan pinta-alasta. Tämä tarkoittaa, että norjalaisilla on käytössään suunnilleen kaksitoista miljoonaa hehtaaria metsää, mutta niistä vain seitsemän miljoonaa hehtaaria sopii laadultaan tuotantoon. Siis ”vain seitsemän miljoonaa hehtaaria”, mitä? Haasteeksi nousee kuitenkin myös sellainen pointti kuten metsävarojen saavutettavuus. Noin viisitoista prosenttia edellä mainitusta tuotantoon sopivasta metsästä sijaitsee sellaisissa paikoissa, joihin ei yksinkertaisesti pääse millään tekniikalla, koska ne sijaitsevat joko korkealla vuoristoissa tai ovat melkein kiinni fjordeissa. Helpoilla aritmeettisilla toimenpiteillä saadaan siis vastaus, että puolet Norjan metsistä eivät ole norjalaisten käytettävissä – mutta käyttökelpoiset riittävät jo pitkälle. Eniten Norjan metsiä edustaa kuusi, joka ottaa melkein puolet koko maan metsävaroista, sitä seuraa mänty, jota on kolmanneksen verran, ja sen jälkeen tulee koivu, jota on vähän vajaat kaksikymmentä prosenttia. Loput prosentit ovat muita puulajeja, joita ei käytetä Norjassa mihinkään.

Edellisten faktojen lisäksi laitan tähän vielä yhden mielenkiintoisen asian. Viimeiset sata vuotta tarkoittivat koko maapallon yhteiskunnalle teollistumista ja luonnon resurssien välillä liiallistakin käyttöä seurauksia ajattelematta. Tästä voisi arvata, että koko maapallon metsävarat ovat pienentyneet. Miten tämä näkyy Norjan metsissä? Yllätys, yllätys. Norjan metsävarat kasvoivat tuplasti vuodesta 1912, ja tänä päivänä Norjalla on käytössään noin 600 miljoonaa kuutiometriä metsätiloja. Missä piilee vastaus? Norjan päättäjissä, jotka jaksoivat joka vuosi laskea sopivia hakkuumääriä seuraavalle vuodelle. Perustaksi otettiin teoria, jonka mukaan jokaisen puun elinkaari on seitsemästäkymmenestä sataan vuoteen. Näin siis jokainen ymmärsi, että mitä vähemmän puita istutetaan tänä vuonna, sitä vähemmän saadaan tehdä hakkuuta kymmenen vuoden päästä.

Mallia Koko Maailmalle

Norjan metsäpolitiikkaa voisi minun mielestäni noudattaa jokainen maailman valtio. Siellä on valtion omistuksessa olevaa metsää ja yksityisomistajille kuuluvia metsätiloja. Vaikka houkutus hakata metsää ja tuottaa siitä paljon vientitavaraa on suuri, Norjassa keskitytään olemassa olevien metsien ylläpitoon enemmän kuin istutukseen – ja lisäksi panostetaan tuotetun puutavaran käytön jatkuvuuteen. Tarkoituksena on säästää metsiä sekä määrällisesti että lajillisesti, siis monimuotoisuuden kannalta.

Mallia Koko Maailmalle

Metsäasioista päättävät ihmiset tekevät koko ajan työtä, jonka tulos näkyy vihreänä luontona. Voimassa olevaa metsälainsäädäntöä sekä noudatetaan että valvotaan – ja metsistä huolehtii sekä valtio että yksityisomistajat. Huomion arvoinen fakta on se, että viime vuosikymmeninä yksityisiltä metsätilojen omistajilta ei tullut yhtään valitusta maan liian tiukasta metsälainsäädännöstä, joten vastuut ymmärtävät kaikki. Lisäksi valtio myös jakaa erilaisia tukia metsätiloille, joiden avulla rakennetaan uusia teitä metsävarojen luokse ja järjestetään uusia metsän kuljetusmuotoja. Norjassa panostetaan siihenkin, että kaikki kansalaiset osaavat ajatella metsää kestävän kehityksen kannalta, ja siinäkin he ovat onnistuneet. Valtio huolehtii paikallisilla työntekijöillään myös metsien käytön ja ylläpitotoimenpiteiden suunnittelusta. Miltä vaikuttaa? Omasta mielestäni on oikein hienoa, että meidän naapurina on sellainen maa, josta voisi ottaa mallia ja levittää sitä maailmalle. Valtio tekee yhteistyötä ihmisten kanssa ja kaikki ymmärtävät sen, että metsä on Norjan tärkeä tulon lähde – vaikka se ei olekaan yhtä suosittu kuin öljy, jota Norjalla on myös paljon. Säästetään siis sekä luontoa että sen varoja. Mainiota toimintaa!