Puuteollisuuden haasteita – osa 2


Viime kirjoituksessa keskityin eniten valittamiseen kuin mihinkään muuhun – ja puhettahan oli mökkirakentajan haasteista, joita tulee väkisin esille varsinkin silloin, kun puusta rakennetaan ensimmäistä kertaa ja kertyneen kokemuksen määrä on lähes nollan tasolla. Sen jälkeen, kun ensimmäiset itkut on itketty ja pottuilut kettuiltu, voimme rauhassa tutustua siihen, mitä puuhun liittyviä haasteita on tiedemiehillä – ja niitähän nimittäin on.

Tutkittavaa Tulevillekin Sukupolville

Puumateriaalit pitävät sisällään paljon mielenkiintoisia salaisuuksia. Koko maailmassa on olemassa kokonaisia tieteellisiä laitoksia, joissa ihmiset keskittyvät pelkkään puuhun ja tutkivat sitä jo kymmeniä vuosia. Näin se on Suomessakin: Aalto-yliopistossa on olemassa erillinen puunjalostustekniikan linja. Ja niin: jos mökkirakentajan tapauksessa puumateriaalia on olemassa melkein vain kaksi laatua eli sahatavaraa ja höylättyä lautaa, niin isommissa projekteissa puuta käytetään hieman toisissa muodoissa. Tutkittavaa ja parannettavaa siis riittää jokaiselle yliopistolle.

Isoilla Rakennustyömailla…

Siellä, missä käytetään paikallavalua, käytetään muotteja – ja nehän ovat useimmiten puurakenteisia, tarkoitan siis niiden pintoja. Betonin saa näyttämään jopa lopulliselta pinnalta, kun muotituksen suunnittelee oikein: niin, että sitä ei tarvitse edes työstää sen jälkeen, mikä onkin suosittua erilaisissa teollisissa ja julkisissa rakennuksissa. Pääosin muoteissa käytetään kuitenkin perinteistä vaneria, joka on yleensä laminoitu eli se on sileäpintainen. Tällaisen vanerin hinta on hyvin korkea, ja sen laadusta riippuen sitä voidaan käyttää esimerkiksi välipohjien muottitöissä viidestä viiteenkymmeneen kertaan. Haasteina ovat siis muottivanerin kantavuus sekä sen kestävyys: mitä kantavampi vaneri, sitä ohuemmalla vanerilla voidaan toteuttaa muottitöitä eli säästää sekä rahaa että aikaa. Kun huomioon otetaan myös vanerin kestävyys muottitöissä, luvut ovat myös merkittäviä: onko väliä, kuinka monta kerrostaloa rakennuttaja pystyy rakentamaan samalla vanerisetillä? On kyllä ja paljon.

Tutkittavaa Tulevillekin Sukupolville

Joissakin paikoissa, varsinkin jos arkkitehti seuraa nykyajan muotia, käytetään puuta myös kantavissa rakenteissa. Tässä nousee esille jo isompia haasteita, sillä perinteisellä sahatavaralla jännemitta jää harmittavan pieneksi ja tavallinen sahatavara sopii melkein vain omakotitalojen rakentamiseen. Kantavien palkkien koolla on toki merkitystä, mutta mistä saa sellaisen männyn, josta voisi leikata äärettömän isoa puutavaraa? Tätä varten on olemassa liimapuu. Liimapuu koostuu useammasta puukerroksesta, jotka ovat tiiviisti liimattuja yhteen. Liimapuusta saadaan aikaan erimuotoisia palkkeja, pylväitä, pilareita ja kaikkea muuta, mitä arkkitehti jaksaa keksiä. Puurakenteet näyttävät yleensä hienoilta, ja monessa yliopistossa tehdäänkin kovasti töitä sen eteen, että jatkossa meillä olisi vielä enemmän mahdollisuuksia rakentaa puusta – myös isompia rakennuksia. Puun kemiaa ollaan myös tutkittu ja paljon, ja tutkimukset jatkuvat koko ajan. Markkinoille tulee säännöllisesti uusia puunkäsittelytuotteita, joiden avulla puu saadaan halutun väriseksi ja halutut olosuhteet kestäväksi, mutta täysin huoltovapaata puumateriaalia ei olla vielä minun muistaakseni keksitty. Niitä pitäisi kuitenkin jossain vaiheessa syntyä ja eri käyttötarkoituksiin: puutahan käytetään niin sisä- että ulkorakenteissa, verhoilussa, terasseilla, laitureilla, huonekaluissa, levytuotannossa… Lista on melkein loputon, ja yhtä loputtomat ovat tiedemiesten tehtävät puunjalostuksen parissa. Kun kaikkiin näihin lisää vielä ympäristöystävällisyyden merkityksen, tulee selväksi, että sekä meillä että muissakin puutavaraa käyttävissä maissa on vielä paljon kehitettävää puunjalostuksen suhteen. Puunjalostustekniikka on kehittynyt viime vuosikymmenien aikana paljon ja hyvään suuntaan, mutta puututkijoilla ja erilaisten käsittelymenetelmien keksijöillä on vielä pitkä tie edessä. Asiasta eniten kiinnostuneet osallistuvat kaikenlaisiin projekteihin, joista jokaisella on olemassa oma tutkimustehtävä ja tutkimuksen tavoite – ja useimmiten juuri tällaisista rohkeista projekteista syntyy nykyaikaisia rakennusmateriaaleja, jotka ovat melkein aina vanhempia ympäristöystävällisempiä ja kauniimpia.